Lapsen maailma 05/2021 yhteishaastattelu. Toimittaja Ulla Ojala.
https://lapsenmaailma.fi/artikkeli/mista-apua-kun-erokiista-karjistyy/
Vuosittain noin 30 000 suomalaislasta kokee vanhempiensa eron. Suurin osa vanhemmista kykenee ottamaan huomioon lapsen edun ja sopimaan lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta sulassa sovussa. Osassa eroja kehittyy vakavia ristiriitoja, joihin saattaa sisältyä henkistä tai fyysistä väkivaltaa, väkivallan uhkaa, vieraannuttamista, vainoa sekä lapsikaappauksen tai perhesurman riski. Vuonna 2016 kirjattiin 1 694 kärjistynyttä erotilannetta.
Lasten Oikeudet ry:n puheenjohtajan Petri Kolmosen mukaan vieraannuttaminen liittyy noin 75–80 prosenttiin vaikeista ja pitkittyneistä erotilanteista.
Kolmosen mukaan OTT Anja Hannuniemi havaitsi tutkimuksessaan (helsinki.fi), jossa hän tarkasteli 103 pitkittynyttä huoltajuusriitaa, että kaikkiin tapauksiin liittyi vieraannuttamista. Kolmonen katsoo myös, ettei vieraannuttamista tällä hetkellä riittävästi tunnisteta eikä vakavassakaan tilanteessa puututa tilanteeseen, jossa vanhempi estää toista vanhempaa tapaamasta lasta.
Vieraannuttamiseen on vaikea puuttua lastensuojelussa
Espoon kaupungin johtava sosiaalityöntekijä Riina Mattilasta esimerkiksi vieraannuttaminen tunnistetaan, mutta siihen on lastensuojelussa vaikea puuttua. Hän on törmännyt tilanteisiin, joissa eroon liittyvien erimielisyyksien osapuolet odottavat lastensuojelulta toimia. Lastensuojelulla ei kuitenkaan ole toimivaltuuksia tilanteissa, joissa on kyse pelkästään vanhempien välisestä riidasta, josta ei herää lastensuojelullista huolta.
– Lastensuojelu suojelee lasta ja tarjoaa lapselle ja hänen perheelleen tukitoimia, kuten perhetyötä, sosiaaliohjaajan tai sosiaalityöntekijän tapaamisia tai perhekuntoutusta, sanoo Mattila.
Hänen mukaansa ongelmana on, että lastensuojelu pyrkii auttamaan lasta, mutta vanhempien tavoitteena on aika usein hakea taistelutilanteessa näyttöä toista vanhempaa vastaan.
Pulmana on myös, että tukitoimiin osallistuminen on vanhemmille vapaaehtoista.
– Jos vanhemmat eivät halua osallistua esimerkiksi perhekuntoutukseen, siitä ei tule mitään seuraamuksia, ja tilanne jatkuu samanlaisena. Ainoa pakkokeino on lapsen sijoittaminen, sanoo Mattila.
Petri Kolmosestakin pakko osallistua tukitoimiin tulisi sisällyttää keinovalikoimaan. Hän katsoo myös, että lastensuojelulaki antaa mahdollisuuden kiireelliseen sijoittamiseen, sillä hänen näkemyksensä mukaan vieraannuttajan kanssa asuva lapsi on lastensuojelulain edellyttämässä välittömässä vaarassa.
– Vieraannuttaminen on lasta kohtaan sellaista henkistä väkivaltaa, joka vaarantaa vakavasti hänen terveytensä.
Kolmosen mielestä lapsi olisi välittömästi sijoitettava turvalliselle lähiomaiselle. Epäselvissä tapauksissa lastensuojelu on Kolmosen mielestä velvollinen hakemaan psykiatrista apua kunnalta.
Riina Mattilan mukaan Espoon lastensuojelu on tämän kaltaisissa tapauksissa käynyt läpi lähiverkostoa sijoituspaikan löytämiseksi lapselle. Tilanne saattaa kuitenkin olla se, että toinen vanhempi on ennättänyt vieraannuttaa lapsen toisesta vanhemmasta niin perusteellisesti, ettei lapsi suostu lähtemään tämän luokse, vaan pelkää. Muu lähiverkosto haluaa yleensä pysytellä kiistan ulkopuolella.
Psykiatrisiin arvioihin taas on valitettavan pitkät jonot.
Nykyisillä keinoilla ei pystytä selvittämään erokiistoja
Nykyisillä keinoilla ei pystytä selvittämään tehokkaasti eroihin liittyviä erimielisyyksiä lapsen huollosta, asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Siitä Riina Mattila ja Petri Kolmonen ovat yhtä mieltä.
Mattilan mukaan vaikeita huoltoriitoja ei ole Espoossa määrällisesti paljon, mutta ne ovat vaikeimpia työtehtäviä ja vievät paljon aikaa. Espoossa tulee viikoittain noin 40–90 lastensuojeluilmoitusta, ja ilmoituksia ottaa vastaan neljä työntekijää. Noin puolet ilmoituksista on uusia, ja ihmiset, joita ilmoitus koskee, on tavattava seitsemän vuorokauden kuluessa.
– Jos jokin tapauksista on vaikea, se vie aikaa paljon. Silloin järjestelmä on tiukoilla. Siksi toivon, että olisi olemassa jokin erillinen, suurempi yksikkö, josta saisi moniammatillista asiantuntija-apua.
Mattila näkisi mielellään Osaamis- ja tukikeskukset (OT) -keskukset toiminnassa. Niiden kehittämisestä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassa (LAPE) vastaa sosiaali- ja terveysministeriö sote-valmistelun osana. Tavoitteena on, että viisi keskusta eri puolilla Suomea muodostaa vahvan tukiverkon lapsille, nuorille ja perheille erityisen vaativissa tilanteissa yhdessä perus- ja erityistason palveluiden kanssa.
Mattila toivoo, että OT:ssä olisi käytettävissä moniammatillinen tiimi, josta löytyy muun muassa psykiatrista, lääketieteellistä, oikeustieteellistä ja lastensuojelullista osaamista, ja joka tukisi esimerkiksi nykyistä yksityiskohtaisemman olosuhdeselvityksen tekemisessä.
Siinä vaiheessa, kun eroon liittyvät erimielisyydet ovat käräjäoikeuden käsiteltävinä, oikeus pyytää lapsen kotikunnan sosiaalitoimelta olosuhdeselvityksen vanhempien ja lapsen tilanteesta. Tällä hetkellä olosuhdeselvityksen laatimistavasta, selvityksen sisällöstä tai sen luonteesta ei ole säännöksiä lapsenhuoltolaissa tai -asetuksessa, vaan selvitykset vaihtelevat kuntakohtaisesti. Selvityksellä on kuitenkin varsin suuri merkitys tuomioistuimen ratkaisun kannalta.
Myös Petri Kolmonen näkisi OT:t erittäin hyödyllisinä. Sekä Kolmonen että Mattila lähtisivät mielellään pilotoimaan vaikkapa Espoossa kokeilua, jossa saataisiin kokemuksia moniammatillisen asiantuntijatiimin käytöstä.
Tekevätkö äidit perättömiä lastensuojeluilmoituksia?
Kolmosesta vakavia erimielisyyksiä saataisiin paremmin ratkottua, jos lastensuojelun asenneilmasto muuttuisi sellaiseksi, ettei äitiä lähdettäisi automaattisesti uskomaan. Hänen mukaansa äidit tekevät isistä suuret määrät perättömiä lastensuojeluilmoituksia.
Toiseksi Kolmonen toivoo, että kirjaukset tehtäisiin asiakkaan kanssa yhdessä ja siten, että asiakas saisi ne kirjallisina hyväksyttäväkseen. Kolmanneksi hän vaatii puuttumaan henkiseen väkivaltaan nykyistä nopeammin ja voimakkaammin.
Kolmonen perää sitä, että isät nähtäisiin tasavertaisina toimijoina myös peruspalveluissa, kuten neuvolassa ja varhaiskasvatuksessa.
Mattila huomauttaa, että isien tulee olla itsekin aktiivisia ja kiinnostuneita lapsen päivähoidon ja koulun asioista.
Näin muualla ratkotaan erotilanteita
Maailmalla on kehitetty malleja vaikeiden ja pitkittyneiden erotilanteiden ratkaisemiseksi. Brasiliassa on käytössä seitsenportainen malli vieraannuttamisen lopettamiseksi.
Ensin vieraannuttavan vanhemman kanssa käydään vakava keskustelu siitä, mitä hänen käytöksensä aiheuttaa lapselle. Jos tämä ei auta, muutetaan asumisjärjestelyt toisen vanhemman hyväksi. Seuraavaksi vieraannuttajaa sakotetaan.
Seuraava askel on psykologisen arvion tekeminen vieraannuttajasta. Sitten arvioidaan yksin- ja yhteishuoltajuutta. Tämän jälkeen tehdään määräys lapsen asuinpaikasta, jonka ulkopuolelle häntä ei saa viedä, jos on uhka lapsikaappauksesta.
Viimeinen keino on mitätöidä vieraannuttajavanhemman huoltajuus.
Tanskassa vaikeat huoltajuuskiistat on luokiteltu kolmeen kategoriaan. Vaikein tilanne käynnistää moniammatillisen tiimin toiminnan.
Jos toinen vanhempi Belgiassa estää lasta tapaamasta toista vanhempaa, ulosottomies tai sosiaalityöntekijä tulee hakemaan lapsen tapaamiseen ja estäjä saa tuntuvat sakot. Sakkorangaistus kovenee, jos vanhempi toimii näin toistuvasti.
Palveleeko vuoroasuminen lapsen etua?
Huoltokiistojen keskelläkin vuoroasumisen nähdään palvelevan parhaiten lapsen etua monissa maissa sekä laajassa tutkimusaineistossa, kertoo Petri Kolmonen. Hänen mukaansa Suomessa tehdään ratkaisu huollosta tutkimustiedon vastaisesti usein riitaperusteisesti, vaikka tutkimustiedon mukaan lapselle on tärkeintä säilyttää läheinen suhde molempiin vanhempiin.
– Tärkeä huomio on myös se, että lapsen lisääntynyt aika isän luona ei vähentänyt äidin merkitystä lapselle, sanoo Kolmonen.
Ensisijainen vuoroasumislaki on astunut viimeisimpänä voimaan Yhdysvaltojen Arkansasissa. Siellä katsotaan, että ainoastaan näyttö lapseen kohdistettavasta laiminlyönnistä tai väkivallasta estää vuoroasumisen.
Riina Mattila haluaisi, että eroristiriitojen keskellä eläneiden lasten ja nuorten ääni tulisi entistä paremmin kuuluviin. Hän näkisi mielellään täysi-ikäisyyttä lähestyvien kokemusasiantuntijaryhmän, jossa esimerkiksi vieraannuttamisen kohteeksi joutuneet lapset voisivat antaa vertaistukea toisilleen ja keskustella siitä, miten he ovat kokeneet vieraannuttamisen, mitä heille on kerrottu, mitä he ovat uskoneet ja miksi.
Myös Ensi- ja turvakotien liiton Turvassa-hanke korostaa lapsen oikeutta tulla kuulluksi vaikeassa erotilanteessa. Hankkeessa kehitetään muun muassa työmalleja ja -käytäntöjä, joiden avulla voidaan selvittää lapsen toiveita, pelkoja ja mielipiteitä silloin, kun vanhempien ero on kärjistynyt konfliktiksi.
Kolmosesta erokiistan jälkeen pitäisi olla tarjolla terapiaa, jossa vieraannutettu lapsi ja toinen vanhempi voisivat jälleen löytää toisensa.