Kun lapsen vieraannuttamiseen puututaan ajoissa – mitä voimme oppia Tanskalta?
Pitkittyneet huoltoriidat eivät ole vain aikuisten välisiä konflikteja. Ne ovat ennen kaikkea lapsen elämää, kehitystä ja ihmissuhteita vakavasti kuormittavia tilanteita. Yksi vakavimmista ja samalla huonoimmin tunnistetuista ilmiöistä on lapsen vieraannuttaminen – tilanne, jossa lapsen suhde toiseen vanhempaan katkaistaan tai murennetaan systemaattisesti.
Tanskassa tähän on viime vuosina päätetty puuttua. Ja ei vain puheissa, vaan lainsäädännössä, viranomaistoiminnassa ja seuraamuksissa.
Vieraannuttaminen tunnistetaan henkiseksi väkivallaksi
Tanskan perheoikeuden uudistuksen lähtökohta on selkeä:
lapsen vieraannuttaminen on psyykkistä väkivaltaa.
Se ei ole “yhteistyöongelma”, huoltoriidan sivujuonne tai neutraali vanhempien näkemysero. Kyse on tilanteesta, jossa lapsen oikeus molempiin vanhempiinsa vaarantuu, usein vakavin ja pitkäkestoisin seurauksin.
Kun vieraannuttaminen tunnistetaan väkivallan muodoksi, muuttuu myös viranomaisen velvollisuus. Silloin ei riitä, että tilannetta seurataan. Silloin on toimittava.
Aika on lapsen vihollinen – siksi Tanskassa toimitaan nopeasti
Yksi Tanskan mallin keskeisimmistä oivalluksista on tämä:
aika ei korjaa vieraannuttamista, vaan pahentaa sitä.
Siksi Tanskassa huoltoriitoihin ja tapaamisten estämiseen liittyy nyt selkeät määräajat:
- Jos on viitteitä vieraannuttamisesta, asia käsitellään kiireellisenä
- Ensimmäinen tapaamispäätös tehdään viikkojen, ei kuukausien tai vuosien, kuluessa
- Koko tilanne selvitetään ja väliaikainen ratkaisu annetaan ennalta määrätyssä ajassa
Tällä ehkäistään tilanne, jossa lapsen “tahto” muuttuu viranomaisviiveen seurauksena ja katkennut suhde toiseen vanhempaan normalisoituu.
Päätöksillä on seuraukset – myös vieraannuttamisesta
Tanskassa uudistuksen ytimessä on ollut ajatus, että laki ilman seuraamuksia ei suojaa lasta.
Jos vanhempi estää tapaamisia tai toimii vieraannuttavasti:
- viranomaisilla on velvollisuus varmistaa, että tapaamiset toteutuvat
- voidaan määrätä uhkasakkoja ja konkreettisia pakkokeinoja
- lapsen asumista ja huoltoa voidaan muuttaa, jos se on lapsen edun mukaista
Ratkaisevaa on se, että järjestelmä palkitsee vanhempaa, joka tukee lapsen suhdetta molempiin vanhempiin – ei sitä, joka estää sitä.
Lapsi ei ole huoltoriidan sivuhenkilö
Tanskan uudistuksessa lapsi on nostettu aidosti keskiöön.
Lapselle järjestetään oma tuki, turvalliset keskustelumahdollisuudet ja tarvittaessa tuetut tai valvotut tapaamiset.
Tavoitteena ei ole pakottaminen, vaan manipulaation katkaiseminen ja lapselle turvallisten ihmissuhteiden palauttaminen.
Kun lapsen ääntä kuullaan, mutta samalla ymmärretään, että pitkittynyt konflikti voi vääristää lapsen ilmaisemaa tahtoa, päästään lähemmäs lapsen todellista etua.
Mitä tämä kertoo Suomelle?
Tanskan malli osoittaa, että:
- lapsen oikeus molempiin vanhempiin ei toteudu ilman aktiivista viranomaispuuttumista
- näennäinen neutraalius voi tosiasiassa suosia vieraannuttavaa osapuolta
- viivyttely ei ole lapsen edun mukaista
- lapsen vieraannuttamiseen on mahdollista puuttua vaikuttavasti myös oikeusvaltiossa
Kyse ei ole yhdestä pykälästä tai yksittäisestä lakimuutoksesta, vaan periaatteellisesta suunnanmuutoksesta: lapsen oikeudet asetetaan aidosti etusijalle.
Lasten oikeudet tarvitsevat rohkeita päätöksiä
Lasten oikeudet eivät toteudu itsestään. Ne toteutuvat vain, jos lainsäädäntö, viranomaiskäytännöt ja poliittiset linjaukset tunnistavat lapsen todelliset riskit – ja uskaltavat puuttua niihin.
Tanskassa tämä askel on otettu.
Kysymys kuuluu: milloin Suomessa?
Lapsi etääntyy hiljaa – järjestelmä huomaa sen liian myöhään
Vieraannuttaminen ei tapahdu yhdessä hetkessä. Siksi siihen ei myöskään puututa ajoissa ja juuri siinä järjestelmä epäonnistuu.
Lasten vieraannuttamispäivä tuo vuosittain esiin ilmiön, joka on samaan aikaan tunnistettu ja vaikeasti käsiteltävä. Siitä puhutaan usein varoen, joskus jopa vältellen. Tämä varovaisuus on ymmärrettävää. Kyse on lapsista, perheistä ja tilanteista, joissa kukaan ei halua tehdä virhearvioita.
Tämä kirjoitus ei käsittele tilanteita, joissa etääntyminen perustuu lapsen suojeluun tai muihin perusteltuihin syihin, vaan ilmiötä, jossa suhde heikkenee ilman selkeää perustetta.
Silti on välttämätöntä todeta selkeästi: lapsen vieraannuttaminen ei ole pelkästään vanhempien välinen ristiriita. Se on ilmiö, jossa lapsen oikeus toiseen vanhempaansa voi heikentyä vähitellen ja usein ilman, että siihen puututaan ajoissa tai riittävän tehokkaasti.
Jos olet tilanteessa, jossa lapsesi etääntyy sinusta ilman selkeää syytä, tiedät miltä se tuntuu. Muutos ei ole äkillinen. Se tapahtuu hiljalleen. Yhteydenpito muuttuu, keskustelut muuttuvat ja lopulta syntyy etäisyys, jota on vaikea selittää yksittäisellä tapahtumalla.
Lapsi ei riitele. Hän mukautuu.
Lapsi tekee sen, mikä hänelle on mahdollista. Hän hakee turvaa, vähentää ristiriitaa ja sopeutuu ympäristöönsä. Hän oppii nopeasti, mikä rauhoittaa tilannetta ja mikä lisää jännitteitä. Tämä voi johtaa siihen, että lapsi alkaa toistaa toisen vanhemman näkemyksiä tai etääntyä toisesta. Ei välttämättä siksi, että hän haluaisi, vaan siksi, että se on hänelle helpoin tapa selviytyä tilanteessa.
Tämä tekee ilmiöstä erityisen vaikean tunnistaa. Ulospäin se voi näyttäytyä lapsen omana tahtona, vaikka todellisuudessa kyse voi olla sopeutumisesta.
Lainsäädännöllisesti tilanne on selkeä. Lapsella on lähtökohtaisesti oikeus molempiin vanhempiinsa. Tämä periaate ei ole tulkinnanvarainen. Se on kirjattu lakiin ja kansainvälisiin sopimuksiin.
Käytännössä tämä oikeus kuitenkin toteutuu vain, jos lapsen ja vanhemman välinen suhde säilyy elävänä.
Oikeus ei toteudu paperilla, vaan arjessa, kohtaamisissa, yhteisessä ajassa ja vuorovaikutuksessa.
Juuri tässä kohdin syntyy keskeinen ongelma.
Vieraannuttaminen ei yleensä ilmene selkeinä tekoina. Se ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan prosessi. Se rakentuu ajan kanssa pienistä asioista: sävyistä, vihjauksista, toistuvista viesteistä ja tilanteiden ohjauksesta. Nämä eivät välttämättä täytä yksittäisinä tekoina mitään selkeää oikeudellista kriteeriä, mutta kokonaisuutena niiden vaikutus voi olla merkittävä.
Oikeusjärjestelmä toimii näyttöön perustuen. Se etsii selkeitä tapahtumia, yksittäisiä tekoja ja rajattavia tilanteita. Vieraannuttaminen taas on ilmiö, joka harvoin tiivistyy yhteen hetkeen. Se näkyy vasta ajan kuluessa.
Aika on yksi keskeisimmistä tekijöistä.
Lapsen elämä muuttuu nopeasti. Suhde voi heikentyä kuukausien aikana. Oikeudelliset prosessit taas etenevät hitaasti. Kun asiaan puututaan, tilanne voi olla jo vakiintunut. Tällöin lopputulos ei määräydy pelkästään oikeudellisen arvioinnin perusteella, vaan sen mukaan, mitä on ehtinyt tapahtua ennen sitä.
Tämä asettaa järjestelmän vaikeaan asemaan, mutta samalla se paljastaa sen rajoitteet.
Puolueettomuus on oikeusvaltion keskeinen periaate. Mutta tilanteessa, jossa lapsen ja vanhemman välinen suhde heikkenee, pelkkä neutraalius ei välttämättä riitä. Jos tilanteeseen ei puututa ajoissa, lopputuloksena voi olla se, että jo muodostunut tilanne jää voimaan.
Tämä ei ole tietoinen valinta. Mutta se on seuraus.
Erityisen keskeisessä roolissa ovat sosiaaliviranomaiset: lastenvalvojat, lastensuojelu sekä olosuhdeselvityksiä tekevät asiantuntijat. Näiden toimijoiden tehtävä on arvioida lapsen etua ja tuottaa tietoa päätöksenteon tueksi.
Käytännössä arviointi perustuu usein rajalliseen määrään tapaamisia, vanhempien kertomaan ja lapsen hetkelliseen ilmaisuun.
Vieraannuttamisen kaltaisessa ilmiössä tämä on ongelmallista. Koska ilmiö rakentuu ajan kanssa, sitä ei välttämättä tunnisteta lyhyissä kohtaamisissa. Lapsen esittämä näkemys voi olla jo muotoutunut tilanteen seurauksena, mutta näyttäytyy arvioinnissa itsenäisenä mielipiteenä.
Lastensuojelussa kynnys puuttua tilanteisiin on perustellusti korkea. Tämä suojaa perheitä liialliselta puuttumiselta, mutta samalla se voi johtaa tilanteisiin, joissa hienovaraisiin mutta merkittäviin ilmiöihin ei reagoida ajoissa.
Olosuhdeselvitykset puolestaan ovat usein ratkaisevassa asemassa tuomioistuimen päätöksenteossa. Niiden painoarvo on suuri. Jos selvitys ei tunnista ilmiötä kokonaisuutena, myöhempi oikeudellinen arvio rakentuu jo valmiiksi puutteellisen kuvan varaan.
Kyse ei ole yksittäisten viranomaisten osaamisesta tai tahdosta. Kyse on rakenteesta, jossa ilmiö, joka kehittyy pitkällä aikavälillä, pyritään arvioimaan lyhyissä ja rajatuissa prosesseissa.
Keskustelussa korostetaan perustellusti lapsen etua. Samalla syntyy riski, että vanhemman asema jää liian vähälle huomiolle. Tämä on ongelmallista, koska lapsen oikeus toteutuu käytännössä vain suhteessa vanhempaan.
Lapsi ei kehity tyhjiössä. Hän tarvitsee vuorovaikutusta, ohjausta ja suhteen, jossa hän voi rakentaa käsitystä itsestään ja maailmastaan.
Kun tämä suhde heikkenee ilman riittävää perustetta, vaikutus kohdistuu lapseen kokonaisvaltaisesti.
Ruotsalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että vuoroasumisessa elävät lapset voivat keskimäärin paremmin kuin lapset, jotka asuvat pääosin yhden vanhemman luona. Tämä viittaa siihen, että lapsen arjessa toteutuva suhde molempiin vanhempiin on merkityksellinen tekijä hyvinvoinnin kannalta.
Myös suomalaisessa tutkimuksessa on tunnistettu, että lapsen hyvinvointi on vahvasti yhteydessä perhesuhteiden laatuun ja molempien vanhempien osallistumiseen arkeen. Vuoroasumisen on todettu olevan yhteydessä lasten psyykkiseen ja sosioemotionaaliseen hyvinvointiin.
Kansainvälisesti kehitys on kulkenut suuntaan, jossa molempien vanhempien roolia on vahvistettu. Vuoroasuminen on yleistynyt ja monissa maissa sitä on tuettu myös lainsäädännöllä. Esimerkiksi Belgiassa vuoroasuminen toimii lähtökohtana vanhempien välisissä erimielisyystilanteissa.
Voisiko myös Suomessa lähtökohtaa kehittää suuntaan, jossa lapsen suhde molempiin vanhempiin turvataan vahvemmin jo varhaisessa vaiheessa?
Jos elät tämän tilanteen keskellä, tärkeintä on ymmärtää, että et ole yksin. Vaikka tilanne tuntuu epäselvältä ja vaikeasti todistettavalta, se ei ole merkityksetön.
On tärkeää toimia johdonmukaisesti, rauhallisesti ja pitkäjänteisesti. Dokumentointi auttaa tekemään näkymättömästä näkyvää.
Lopulta kysymys ei ole vain yksittäisestä perhetilanteesta.
Kysymys on siitä, pystyykö järjestelmä tunnistamaan ja suojaamaan lapsen oikeudet myös silloin, kun ne eivät rikkoudu näkyvästi.
Oikeus ei toteudu sillä, että se on kirjattu lakiin. Se toteutuu sillä, että se pystytään turvaamaan ajoissa.
Kysymys kuuluu: pystyykö järjestelmä toimimaan ennen kuin suhde katoaa vai vasta sen jälkeen?
Ja juuri tässä vieraannuttaminen haastaa järjestelmää eniten.
Jake Hakulinen
Hallitusjäsen
Lapsen vieraannuttamisen tunnistaminen
Kansainvälisenä vieraannuttamisen vastaisena päivänä 25.4. haluamme kiinnittää huomiota ilmiöön, joka koskettaa Suomessa tuhansia lapsia ja perheitä – usein näkymättömästi ja pitkään ilman riittävää puuttumista.
Mitä lapsen vieraannuttaminen on?
Lapsen vieraannuttamisella tarkoitetaan tilannetta, jossa toinen vanhempi ilman perusteltua syytä pyrkii heikentämään tai katkaisemaan lapsen ja toisen vanhemman välisen suhteen. Tyypillistä on, että ennen vanhempien eroa lapsen ja torjutun vanhemman välinen suhde on ollut hyvä, turvallinen ja läheinen.
Vieraannuttaminen voi ilmetä esimerkiksi:
- toisen vanhemman mustamaalaamisena lapselle
- perusteettomien pelkojen ja epäluulojen herättämisenä
- tapaamisten vaikeuttamisena tai estämisenä
- lapsen manipulointina ottamaan etäisyyttä toisesta vanhemmasta
- lapsen eristämisenä myös toisen vanhemman suvusta ja läheisistä
Kyse ei ole lapsen suojelemisesta väkivallalta tai laiminlyönniltä – aito suojelu ei ole vieraannuttamista. Vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa, joka rikkoo lapsen oikeutta molempiin vanhempiinsa ja vaarantaa lapsen terveen kehityksen. [apuaeroon.fi], [ensijaturv…nliitto.fi]
Kuinka yleistä vieraannuttaminen on?
Vaikka vieraannuttaminen on vielä melko huonosti tunnistettu ilmiö, tutkimus ja viranomaistiedot osoittavat sen olevan yllättävän yleistä.
- Vieraannuttamista tapahtuu noin joka kymmenennessä erossa
- Pitkittyneissä ja riitaisissa huoltoriidoissa vieraannuttamista esiintyy jopa 20–25 % tapauksista
- Nuorten itsearviointiin perustuvassa suomalaisessa tutkimuksessa noin
- 5 % nuorista kertoo kokeneensa vieraannuttamista äidin taholta
- 4 % isän taholta
Todelliset luvut voivat olla tätä suurempia, sillä ilmiötä ei aina tunnisteta, kirjata tai nimetä vieraannuttamiseksi. [lastenoikeudet.fi], [duodecimlehti.fi], [ensijaturv…nliitto.fi]
Miksi lapsi vieraannutetaan?
Vieraannuttaminen ei synny tyhjästä. Taustalla on usein vanhemman omia, ratkaisemattomia tunteita ja vaikeuksia, kuten:
- kyvyttömyys hyväksyä eroa
- viha, katkeruus ja kostonhalu
- pelko lapsen menettämisestä
- voimakas tarve kontrolliin
- omat kiintymyssuhde- tai traumakokemukset
Monissa tapauksissa vieraannuttava vanhempi kokee toimivansa lapsen parhaaksi, mutta ei kykene asettumaan lapsen näkökulmaan tai näkemään toimintansa haitallisia seurauksia. Lapsi ajautuu lojaliteettiristiriitaan, jossa hänen on ”valittava puoli” selviytyäkseen psyykkisesti kuormittavasta tilanteesta. [ensijaturv…nliitto.fi], [ensijaturv…nliitto.fi]
Miten vieraannuttaminen tunnistetaan?
Ensi- ja turvakotiliiton opas ammattilaisille ja vanhemmille
Ensi- ja turvakotien liitto on julkaissut kattavan oppaan
“Tunnista, puutu ja auta – keinoja vieraannuttamisen tunnistamiseen ja perheiden auttamiseen” (2023).
Opas:
- auttaa ymmärtämään vieraannuttamista ilmiönä ja prosessina
- tunnistaa varoitusmerkkejä lapsen ja vanhemman käyttäytymisessä
- korostaa hypoteesiajattelua ja vaihtoehtoisten selitysten arviointia
- tuo esiin oikeudellisen näkökulman ja käytännön työskentelytapoja
Opas painottaa, että vieraannuttamisen tunnistaminen vaatii monialaista yhteistyötä, herkkyyttä ja riittävää osaamista – ja että väärät johtopäätökset voivat pahentaa lapsen tilannetta. [ensijaturv…nliitto.fi], [issuu.com]
Toivoa: peli ei ole menetetty, vaikka lapsi olisi yli 12-vuotias
Usein kuulee väitteen, että yli 12-vuotiaan lapsen tilanteeseen ei voi enää vaikuttaa. Tämä ei pidä paikkaansa.
Lain mukaan lapsen mielipide tulee selvittää ja ottaa huomioon, mutta se ei yksin ratkaise huolto- tai tapaamisasiaa. Ratkaisun lähtökohtana on aina lapsen etu kokonaisarviona. Lapsen mielipiteeseen voi vaikuttaa painostus, pelko tai vieraannuttaminen. [finlex.fi], [minilex.fi]
Korkein oikeus on useissa ratkaisuissa korostanut, että:
- lapsen ja vanhemman yhteydenpitoa ei saa tehdä näennäiseksi
- viranomaisilla on velvollisuus aktiivisesti turvata tapaamisoikeus
- pitkä katkos ei oikeuta luopumaan suhteesta – yhteydenpito voidaan käynnistää asteittain ja tuetusti
Esimerkiksi ratkaisussa KKO:2025:65 korkein oikeus katsoi, että tapaamisoikeuden jättäminen täysin lasten oman aloitteellisuuden varaan teki oikeudesta tosiasiallisesti tehottoman, ja vahvisti tapaamiset uudelleen. [finlex.fi]
Lopuksi
Lapsen vieraannuttaminen ei ole lapsen tahto, vaan seurausta aikuisen toiminnasta. Lapsella on oikeus molempiin vanhempiinsa – myös silloin, kun tie takaisin on pitkä ja vaikea.
Apua kannattaa hakea. Puuttuminen on mahdollista. Ja ennen kaikkea: toivoa on.
Lähteet
Ensi- ja turvakotien liitto. (2023). Tunnista, puutu ja auta – keinoja vieraannuttamisen tunnistamiseen ja perheiden auttamiseen. https://ensijaturvakotienliitto.fi
Ensi- ja turvakotien liitto. (2024). Vieraannuttaminen on väkivaltaa, jolla rikotaan lapsen oikeutta turvallisiin läheissuhteisiin. https://ensijaturvakotienliitto.fi
Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983. https://finlex.fi/fi/lainsaadanto/1983/361
Luoma, I., & Laajasalo, T. (2018). Lapsen vieraannuttaminen vanhemmasta. Duodecim, 134(18).
Korkein oikeus. (2025). KKO 2025:65. https://finlex.fi/fi/oikeuskaytanto/korkein-oikeus/ennakkopaatokset/2025/65
Lasten oikeudet ry:lle uusi hallitus – tule mukaan toimintaan!
Tule mukaan toimintaan!
Lasten oikeudet ry valitsi uuden hallituksen yhdistyskokouksessaan 24.3.2026.
Yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Niko Ylänen ja varapuheenjohtajaksi Petri Kolmonen. Hallituksen järjestäytymiskokouksessa 2.4.2026 yhdistyksen sihteeriksi valittiin Janika Kurki.
Hallituksen muut jäsenet ovat Jake Hakulinen, Christian Godenhjelm ja Ville Lahti‑Nuuttila.
Uusi hallitus jatkaa Lasten oikeudet ry:n työtä lasten oikeuksien edistämiseksi ja yhdistyksen toiminnan kehittämiseksi. Samalla haluamme kutsua jäsenet ja kaikki aiheesta kiinnostuneet mukaan yhdistyksen toimintaan.
Lasten oikeuksien edistäminen on yhteinen asia, ja yhdistyksessä on monenlaista tekemistä – pienikin panos on arvokas. Kaikki apu ja osallistuminen otetaan ilolla vastaan.
👉 Tule mukaan, vaikuta ja tee hyvää yhdessä kanssamme.
Isän merkitys lapsen elämässä
Isän läsnäolon merkitys
Lapselle on äärimmäisen tärkeää, että isä osoittaa hänelle hyväksyntää, huomaa hänet ja kiittää häntä. Isän läsnäolo rakentaa lapsen turvallisuutta ja itsetuntoa. Jokainen hetki, jonka lapsi saa viettää isänsä kanssa, välittää sanattomasti viestin rakkaudesta ja vahvistaa hänen käsitystään omasta arvostaan.
Tyttönä ja poikana kasvaminen
Isän merkitys ilmenee eri tavoin tyttöjen ja poikien elämässä. Yhteistä kaikille lapsille on, että rakkaus näkyy ajassa: se, että isä on läsnä ja viettää aikaa lapsen kanssa, on lapsen kielellä yhtä kuin rakkaus. Lapsi ei kaipaa kalleimpia lahjoja, vaan oman isänsä tapaa rakastaa. Se näkyy leikissä, yhdessäolossa ja pienissä sanoissa: kun isä heittää lapsen ilmaan ja ottaa kiinni, hän oppii, että vahvuus on myös hellää. Kun hän seisoo vierellä balettitunnilla tai sanoo hiljaa “sinä pystyt” tai “olen ylpeä sinusta”, nämä hetket jäävät mieleen ja opettavat lapselle, että maailma on turvallinen ja hän riittää juuri sellaisena kuin on.
Tyttärelle isä on ensimmäinen peili, jonka kautta hän näkee olevansa arvokas ja rakastettava. Hänen itsetuntonsa ja naiseutensa vahvistuvat isän huomiosta ja ihailusta. Pojalle isä on ensimmäinen sankari, esikuva ja samaistumisen kohde, jonka kautta hän oppii kantamaan vastuuta, rakastamaan ja olemaan läsnä toisille. Isän läsnäolo toimii pojalle kompassina, joka näyttää suunnan koko elämään.
Isän poissaolo ja sen vaikutukset
Valitettavasti monen lapsen elämässä isä ei ole läsnä. Syyt voivat vaihdella: lapsi on vieraannutettu isästä, isä on kuollut, sairas, vankilassa, päihteiden käyttäjä, väkivaltainen tai ei vain halua tavata lasta. Oli syy mikä tahansa, isän poissaolo jättää tyhjän paikan lapsen sydämeen ja vaikuttaa itsetuntoon, luottamukseen ja kykyyn rakentaa ihmissuhteita.
On tärkeää tunnistaa isän kaipuu ja käsitellä sitä, jotta lapsi voi elää tasapainoisesti. Viimeistään aikuisuudessa on merkittävää tunnistaa, mitä isän poissaolo on aiheuttanut, jotta voi löytää sovinnon menneisyyden kanssa ja jatkaa elämäänsä itseään arvostaen. Totuuden kohtaaminen voi tehdä kipeää, mutta se vapauttaa ja mahdollistaa hyväksyvän suhtautumisen itseensä.
Isän tehtävä lapsen elämässä
Isän tehtävä lapsen elämässä on mittaamattoman tärkeä. Hän johdattelee lasta maailmaan, auttaa selviytymään haastavista tilanteista ja tukee kasvua hyväksyvällä rakkaudella. Jokainen yhdessä vietetty hetki rakentaa lapsen sisäistä maailmaa, antaa pohjan omanarvon tunteelle ja tukee turvallisuuden kokemusta.
Isän merkitys muuttuu lapsen ikävaiheiden mukaan. Pikkulapsi-ikäisen pojan on hyvä saada isä samaistumisen kohteeksi, tyttö puolestaan tarvitsee isää peilikseen naiseutensa vahvistamiseen. Kouluikäinen poika tarvitsee isän, jota voi ihailla, ja tyttö vahvistaa itseluottamustaan isän huomiosta. Hyvä suhde isään lapsuudessa tukee molempien kasvua tasapainoisesti murrosikään ja aikuisuuteen saakka.
Isänpäivän muistutus
Isänpäivä muistuttaa, että isyys on korvaamaton lahja. Riittävä isä ei ole täydellinen, mutta hän on läsnä: hän sanoo “minä mokasin, anteeksi”, kantaa omat haavansa ilman, että ne satuttavat lasta, ja on mukana arjen pienissä ja suurissa hetkissä. Jokainen yhdessä vietetty hetki on kuin siemen, joka kasvattaa lapsen itsetuntoa, turvallisuuden tunnetta ja sisäisen maailman pohjaa, johon hän voi aina nojata.
Yhteiskunnan on tunnistettava isien merkitys ja kohdeltava teitä tasa-arvoisesti äitien kanssa. Jokaisella lapsella on oikeus tuntea isän hyväksyntä, rakkaus ja läsnäolo. Se kantaa läpi elämän, myrskyjen ja hiljaisten hetkien.
Hyvää isänpäivää, Isä. Lapsesi rakastaa ja tarvitsee sinua enemmän kuin kesäpäivän aurinkoa, enemmän kuin ilotulitusta ja enemmän kuin sanat koskaan pystyvät kuvaamaan. Se rakkaus on ikuista ja se on sinun. 💙
Kirjoittaja Jaana Alanko, Lasten oikeudet ry:n puheenjohtaja
