Poika, sinä riität – juuri tuollaisena

Kuvittele vilkas pieni poika, joka ei millään malttaisi istua hiljaa. Hän ei jaksa lukea koko kirjaa, mutta osaa ulkoa jokaisen eläimen äänen. Hän kyselee loputtomasti, liikkuu taukoamatta ja unohtaa repun milloin mihinkin.

Kuvittele poika, joka on aina iloinen ja nauravainen – mutta kätkee itkunsa piiloon, ettei näyttäisi heikolta.

Toinen poika ei näytä tunteitaan juuri lainkaan. Hän sulkee sisäänsä surun ja hämmennyksen, koska hän ei vielä osaa sanoittaa niitä. Hän tarvitsisi turvallisen aikuisen tuekseen.

Yksi poika haluaa tulla nähdyksi taitavana rakentajana, toinen hyvänä ystävänä. Kolmas poika unelmoi taiteesta, vaikka on kuullut, ettei se ole “poikien juttu”.

Ja on poika, joka rakastaa musiikkia. Hän soittaa pianoa tuntikausia, uppoutuu ääniin ja säveliin. Häntä eivät kiinnosta tytöt – ei samalla tavalla kuin muita hänen ikäisiään. Hän ei halua jalkapallojoukkueeseen vaan hiljaiseen harjoitushuoneeseen, ja sekin on aivan oikein.

Ja on poika, joka hoivaa pikkusisarustaan. Hän vaihtaa vaippaa, kantaa, rauhoittelee ja hymyilee lempeästi. Hän sanoo haluavansa isona auttaa muita – ehkä sairaanhoitajana tai jonain, joka tekee maailmasta vähän turvallisemman. Se ei tee hänestä yhtään vähemmän poikaa – päinvastoin.

Nämä pojat – niin erilaisia, mutta yhtä arvokkaita. Herkkiä. Uteliaita. Oppivia. Ihan niin kuin tytötkin – mutta ehkä hieman eri tavalla.

Silti liian usein pojille puetaan liian suuret kengät. Odotetaan, että he ovat kovia, johtavia, pärjääviä, hiljaisia, vahvoja – koko ajan. Kengät hölskyvät jaloissa. Poika yrittää täyttää mitan, johon ei ole koskaan sopinut. Vähitellen hän alkaa uskoa, ettei riitä.

Mutta riittää hän.

Tänään, poikien päivänä, pysähdytään hetkeksi. Ei ratkomaan ongelmia, vaan kuulemaan poikia.

Heillä on oikeus tulla nähdyiksi ja hyväksytyiksi juuri sellaisina kuin ovat. Heillä on oikeus olla rauhattomia ja lempeitä, rohkeita ja arkoja, kovaäänisiä tai hiljaisia – ilman että heidän ihmisarvonsa mitataan suorituksilla, diagnooseilla tai sukupuolirooleilla.

Poika, sinulla on lupa
-näyttää tunteesi.
-lupa pyytää tukea.
-lupa onnistua – ja myös epäonnistua.

Poika. Sinä riität. Ja sinua tarvitaan.

Jos haluamme, että pojat kasvavat tasapainoisiksi miehiksi, meidän täytyy luoda heille tila kasvaa omalla tavallaan. Meidän täytyy kuunnella, kohdata ja uskoa heihin.

Pojat ansaitsevat ympäristön, jossa heidän ainutlaatuisuutensa saa tilaa ja tukea kasvaa.

Hyvää poikien päivää kaikille pojille – juuri teidänlaisenne maailma tarvitsee.

 

⎯  Jaana Alanko

Puheenjohtaja

Lasten oikeudet ry