Valikko Sulje

Lastensuojelun on puututtava lapseen ja vanhempaan kohdistuvaan vakavaan henkiseen väkivaltaan (vieraannuttaminen)

Keusoten yhtymävaltuusto 16.10.2021

Aloitteen tekijänä Petri Kolmonen (Keskusta)

Lastensuojelun on puututtava lapseen ja vanhempaan kohdistuvaan vakavaan henkiseen väkivaltaan (vieraannuttaminen)

 

Nykytila

Pitkittyneet huoltoriidat ovat yleistyneet, ja niiden määrä kasvoi huomattavasti vuosina 1995-2005. Sen jälkeen määrä on pysynyt suunnilleen samana. Vuosina 2015-2016 käräjäoikeuksissa käsiteltiin 2 582 riitaista huolto- ja tapaamisasiaa, ja sosiaalilautakunnilta pyydettiin 1 179 olosuhdeselvitystä.

Vieraannuttamista esiintyy noin 10 %:ssa kaikista eroista ja 20-27 %:ssa pitkittyneistä huoltoriidoista. Osassa tapauksista kyse on jo liiton aikana alkaneesta prosessista, mutta useimmissa tapauksissa vieraannuttaminen alkaa eron tapahduttua. Joskus tilanne eskaloituu eron jälkeen taisteluksi, jossa otetaan käyttöön yhä voimakkaampia keinoja.

Huoltoriitoja käyvistä perheistä 67 prosenttia on lastensuojelun asiakkaita. Vähintään neljä vuotta jatkuneissa kiistoissa asiakkuus on käyt. katsoen kaikilla perheillä. 20 prosenttia lapsista on sijoitettu tai otettu huostaan (OTT Anja Hannuniemen tutkimus 2015).

Koska vieraannuttaminen johtaa ajan oloon otteiden kovenemiseen ja sekä lasten että aikuisten mielenterveyden järkkymiseen, parasta hoitoa on ehkäisy tai ainakin mahdollisimman nopea tilanteeseen puuttuminen. Tämä edellyttää sitä, että oikeusoppineet, lasten mielenterveystyön ammattilaiset ja lastensuojelun työntekijät tuntevat ilmiön ja sen vahingollisuuden. Vanhemmille jo alkuvaiheessa suunnatulla informaatiolla, tietoiskulla, vieraannuttamisen vahingollisista seurauksista lapselle voi olla suuri merkitys, vaikka lapsi ei vielä oireilisikaan.

“Sosiaalityöllä on usein avainasema huoltoriidoissa, mutta isien kokemukset sosiaaliviranomaisista ovat pääosin negatiivisia ja myös muiden viranomaisten toiminta koettiin asenteellisena; kiusaamista ei tunnisteta eikä siihen puututa ja äitiä koettiin suosittavan isän ohitse”. – Emilia Kumpusalo, 2018 – Isien kokemuksia huoltokiusaamisesta. Progradu – tutkielma, sosiaalityö, Lapin yliopisto.

Vieraannuttamisen kriminalisointia on vaadittu vuodesta 2012, kun kansanedustaja Pauli Kiuru ja Juho Eerola tekivät asiasta lakialoitteen. Pauli Kiurun lakialoitteen allekirjoitti ennätykselliset 142 kansanedustajaa. Vaikka lakia ei lopulta muutettu ei se tarkoita sitä, että vakavaan henkiseen väkivaltaan ei tarvitsisi viranomaisten puuttua.  

Vieraannuttamisen määritelmä

Vieraannuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jossa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla lasta eri tavoin ja estämällä tapaamisia sekä yhteydenpitoa. Vieraannuttaminen alkaa tyypillisesti vanhempien eron jälkeen.

Vieraannuttaminen ei perustu todelliseen tai perusteltuun pelkoon siitä, että lapsi joutuisi väkivallan tai seksuaalisen riiston kohteeksi ollessaan toisen vanhemman luona.

Vieraannuttamisen vaikutukset lapseen

Vieraannuttamista esiintyy arviolta neljäsosassa oikeuteen päätyneistä eroista. Taustalla on usein vieraannuttajavanhemman persoonallisuushäiriö (yli 60%). Vieraannuttamisesta seuraa lapselle pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään. Siksi ilmiön tunnistaminen ja siihen varhain puuttuminen ovat tärkeitä. Psykologien arvion mukaan vieraannuttaminen ilmiönä on vakavuudeltaan verrattavissa lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön tai massiiviseen kaltoinkohteluun.

Kansainvälinen vertailu ja käytännöt

Maailmalla on kehitetty malleja vaikeiden ja pitkittyneiden erotilanteiden ratkaisemiseksi. Brasiliassa on käytössä seitsenportainen malli vieraannuttamisen lopettamiseksi. Brasiliassa maksimi rangaistus vieraannuttamisesta on 10 vuotta vankeutta.

  • Ensin vieraannuttavan vanhemman kanssa käydään vakava keskustelu siitä, mitä hänen käytöksensä aiheuttaa lapselle.
  • Jos tämä ei auta, muutetaan asumisjärjestelyt toisen vanhemman hyväksi.
  • Seuraavaksi vieraannuttajaa sakotetaan.
  • Seuraava askel on psykologisen arvion tekeminen vieraannuttajasta.
  • Sitten arvioidaan yksin- ja yhteishuoltajuutta.
  • Tämän jälkeen tehdään määräys lapsen asuinpaikasta, jonka ulkopuolelle häntä ei saa viedä, jos on uhka lapsikaappauksesta.
  • Viimeinen keino on mitätöidä vieraannuttajavanhemman huoltajuus.

Useissa eri maissa kuten Belgia, Saksa, Kanada tai Australia puututaan tiukasti vieraannuttamiseen tai lapsen tapaamisenestämiseen vanhemman toimesta. Tapaamisen estävää vanhempaa sakotetaan ja lapsi käydään hakemassa viranomaisen toimesta.

Esitys

Esitän, että lastensuojelu on velvollinen viipymättä selvittämään ja puuttumaan vieraannuttamiseen sen havaitessaan. Tarvittaessa sosiaalityöntekijät on koulutettava tunnistamaan vieraannuttaminen.

  1. Ensisijaisena ja nopeana keinona vieraannnuttajavanhemman puhuttelu ja valistaminen vieraannuttamisen haitallisista vaikutuksista lapseen (avohuollon toimenpide).
  2. Mikäli vieraannuttaminen puhuttelusta huolimatta jatkuu ja/ tai tapaamisia estetään toistuvasti ilman todellista näyttöä tai perustetta lastensuojelu on velvollinen huostaanottamaan ja sijoittamaan lapsi turvalliselle lähiomaiselle, kuten lapsen toinen vanhempi (lapseen kohdistuva välitön vaara).
  3. Epäselvissä tapauksissa lastensuojelu on velvollinen pyytämään psykiatrista arviota vanhemmista tai psykiatrin konsultaatiota.

Lastensuojelun tulee aina välttää sellaisia toimia jotka ovat haitallisia lapsen ja vanhemman väliselle vuorovaikutukselle.

Lähteet:

Tiivistelmä lapsenhuolto-, lastensuojelulainkohdista sekä lapsenoikeuksien-, että ihmisoikeussopimusten kohdista joihin aloitteessa viitataan

Liite 1

OTT Anja Hannuniemen tutkimus (2015)

https://helda.helsinki.fi/handle/10138/154549

Pauli Kiurun lakialoite vuodelta 2012

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000000511273.html

Isät lasten asialla ry – opas viranomaisille vieraannuttamisen tunnistamiseen

https://vieraannuttaminen.files.wordpress.com/2020/10/mita-on-ja-miten-tunnistaa-vieraannuttaminen_opas_ila-1.10.2020.pdf

IS 17.9.2021 Oikeusministeri myöntää lasten vieraannuttamisen olevan todellinen ilmiö – asiantuntijat maalaavat karun kuvan huoltajuuskiistoista

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000008213036.html?fbclid=IwAR0nsOgecPqwJWG2rylQda18OYdRYeM_p4Suw97MixP7moHov1pa9dMUG2s

Emilia Kumpusalo, Progradu – tutkielma.

https://lauda.ulapland.fi/bitstream/handle/10024/63620/Kumpusalo.Emilia.pdf;sequence=1

Lapsen maailma lehden yhteishaastattelu 9.8.2021

”Sekä Kolmonen että Mattila lähtisivät mielellään pilotoimaan vaikkapa Espoossa kokeilua, jossa saataisiin kokemuksia moniammatillisen asiantuntijatiimin käytöstä.”

https://lapsenmaailma.fi/artikkeli/mista-apua-kun-erokiista-karjistyy/

Tietoa vieraannuttamisesta (duodecim)

https://www.duodecimlehti.fi/duo14203

https://parentalalienation.eu/


Viittaukset lakeihin ja sopimuksiin.

Lastensuojelulaki

14 §

Moniammatillisen asiantuntemuksen turvaaminen

Kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.

Kunnan tai useamman kunnan yhdessä tulee asettaa sosiaali- ja terveydenhuollon edustajista, lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoista sekä muista lastensuojelutyössä tarvittavista asiantuntijoista koostuva lastensuojelun asiantuntijaryhmä. Lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi.

15 §

Terveydenhuollon erityiset velvollisuudet

Terveyskeskuksen ja sairaanhoitopiirin on annettava lapsi- ja perhekohtaisessa lastensuojelussa asiantuntija-apua ja tarvittaessa järjestettävä lapsen tutkimus sekä hoito- ja terapiapalveluja lapselle. Lasten tarvitsemat seksuaalisen hyväksikäytön tai pahoinpitelyn epäilyn selvittämiseen liittyvät palvelut on järjestettävä kiireellisinä.

32 §

Lapsen läheisverkoston kartoittaminen

Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen vanhemman, jonka luona lapsi ei pääasiallisesti asu, sukulaisten tai muiden lapselle läheisten henkilöiden mahdollisuudet ottaa lapsi luokseen asumaan tai muutoin osallistua lapsen tukemiseen. Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos sitä ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeen tehdä. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on ratkaistava aina lapsen edun mukaisella tavalla.

Sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena.

Henkilölle, jolle on uskottu lapsen huolto lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, tulee tarvittaessa turvata perhehoitajalain (312/1992) 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.

38 § (30.12.2014/1302)

Lapsen kiireellinen sijoitus

Jos lapsi on jäljempänä 40 §:ssä mainituista syistä välittömässä vaarassa, lapselle voidaan järjestää kiireellisesti sijaishuoltona hänen tarvitsemansa hoito ja huolto.

Kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka päätöksen perusteella kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Määräaikaan luetaan se päivä, jona lapsi on tosiasiallisesti sijoitettu kiireellisesti. Jos päätös kiireellisestä sijoituksesta on tehty ennen sitä vuorokautta, jonka aikana lapsi on tosiasiallisesti sijoitettu, luetaan määräaikaan päätöksentekopäivä.

Sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, kiireellinen sijoitus voi jatkua ilman eri päätöstä yli 30 päivää, jos:

1) 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija tekee 30 päivän kuluessa kiireellisen sijoituksen alkamisesta 43 §:n 2 momentissa tarkoitetun huostaanottoa koskevan hakemuksen hallinto-oikeudelle; tai

2) ennen päätöstä lapsen kiireellisestä sijoituksesta lapsen huostaanottoa koskeva asia on jo vireillä hallinto-oikeudessa tai korkeimmassa hallinto-oikeudessa.

Kiireellisen sijoituksen aikana sosiaalihuollosta vastaavalla toimielimellä on oikeus päättää lapsen asioista kiireellisen sijoituksen tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa siten kuin 45 §:ssä säädetään.

Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Alkuvaiheessa väkivallan kierteen katkaisemiseksi lastensuojelu on velvollinen keskustelemaan vieraannuttajan kanssa ja kertomaan vieraannuttamisen haitallisista vaikutuksista lapselle. Ensisijaisena tavoitteena on lopettaa vieraannuttajavanhemman haitallinen käytös lasta kohtaan, turvata lapsen tapaamiset sekä yhteydenpito kohdevanhemman kanssa.

Laki lapsen huollosta- ja tapaamisoikeudesta

1 § (8.2.2019/190)

Lapsen huolto

Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Myös muita lapselle tärkeitä ihmissuhteita on vaalittava.

Lapselle tulee turvata hyvä hoito ja kasvatus sekä lapsen ikään ja kehitystasoon nähden tarpeellinen valvonta ja huolenpito. Lapselle on pyrittävä antamaan turvallinen ja virikkeitä antava kasvuympäristö sekä lapsen taipumuksia ja toivomuksia vastaava koulutus. Lasta on suojeltava kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, huonolta kohtelulta ja hyväksikäytöltä.

Lasta tulee kasvattaa siten, että lapsi saa osakseen ymmärtämystä, turvaa ja hellyyttä. Lasta ei saa alistaa, kurittaa ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti. Lapsen itsenäistymistä sekä kasvamista vastuullisuuteen ja aikuisuuteen tulee tukea ja edistää.

2 § (8.2.2019/190)

Tapaamisoikeus

Tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle oikeus luoda ja säilyttää myönteinen ja läheinen suhde vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Tapaamisoikeuteen kuuluu, että lapsi saa ajoittain olla tämän vanhemman luona tai tavata tätä muualla taikka pitää tähän yhteyttä muulla tavoin.

Lapsen kummankin vanhemman on omalta osaltaan myötävaikutettava tapaamisoikeuden toteutumiseen. Vanhemman on kasvatustehtävässään vältettävä kaikkea, mikä on omiaan aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman väliselle suhteelle.

YK Lapsen oikeuksien sopimus 

2 artikla

Sopimusvaltiot kunnioittavat ja takaavat tässä yleissopimuksessa tunnustetut oikeudet kaikille niiden lainkäyttövallan alaisille lapsille ilman minkäänlaista lapsen, hänen vanhempiensa tai muun laillisen huoltajansa rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittisiin tai muihin mielipiteisiin, kansalliseen, etniseen tai sosiaaliseen alkuperään, varallisuuteen, vammaisuuteen, syntyperään tai muuhun seikkaan perustuvaa erottelua.

3 artikla

Kaikissa julkisen tai yksityisen sosiaalihuollon, tuomioistuinten, hallintoviranomaisten tai lainsäädäntöelimien toimissa, jotka koskevat lapsia, on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

Sopimusvaltiot sitoutuvat takaamaan lapselle hänen hyvinvoinnilleen välttämättömän suojelun ja huolenpidon ottaen huomioon hänen vanhempiensa, laillisten huoltajiensa tai muiden hänestä oikeudellisessa vastuussa olevien henkilöiden oikeudet ja velvollisuudet. Tähän pyrkiessään sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin tarpeellisiin lainsäädäntö- ja hallintotoimiin.

9 artikla

Sopimusvaltiot takaavat, ettei lasta eroteta vanhemmistaan heidän tahtonsa vastaisesti paitsi, kun toimivaltaiset viranomaiset, joiden päätökset voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittaviksi, toteavat soveltuvien lakien ja menettelytapojen mukaisesti sen olevan lapsen edun mukaista. Tällainen päätös saattaa olla tarpeellinen erityistapauksessa, kuten lapsen vanhempien pahoinpidellessä tai laiminlyödessä lasta tai kun vanhemmat asuvat erillään ja on tehtävä päätös lapsen asuinpaikasta.

Kaikille asianosaisille on annettava mahdollisuus 1 kappaleessa tarkoitetuissa toimissa osallistua asian käsittelyyn ja tuoda siinä julki näkökantansa.

Sopimusvaltiot kunnioittavat vanhemmastaan tai vanhemmistaan erossa asuvan lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja suoria yhteyksiä kumpaankin vanhempaansa säännöllisesti, paitsi jos se on lapsen edun vastaista.

18 artikla

Sopimusvaltiot pyrkivät parhaansa mukaan takaamaan sen periaatteen tunnustamisen, että vanhemmat vastaavat yhteisesti lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Vanhemmilla tai tapauksesta riippuen laillisilla huoltajilla ja holhoojilla on ensisijainen vastuu lapsen kasvatuksesta ja kehityksestä. Lapsen edun on määrättävä heidän toimintansa.

19 artikla

Sopimusvaltiot ryhtyvät kaikkiin asianmukaisiin lainsäädännöllisiin, hallinnollisiin, sosiaalisiin ja koulutuksellisiin toimiin suojellakseen lasta kaikenlaiselta ruumiilliselta ja henkiseltä väkivallalta, vahingoittamiselta ja pahoinpitelyltä, laiminlyönniltä tai välinpitämättömältä tai huonolta kohtelulta tai hyväksikäytöltä, mukaanlukien seksuaalinen hyväksikäyttö, silloin kun hän on vanhempansa, muun laillisen huoltajansa tai kenen tahansa muun hoidossa.

Tällaisten suojelutoimien tulisi tarvittaessa sisältää tehokkaita menetelmiä sosiaalisten ohjelmien perustamiseksi, joiden avulla lasta ja hänestä huolehtivia henkilöitä tuettaisiin, samoin kuin menetelmiä edellä kuvattujen lasten pahoinpitelytapausten ehkäisemiseksi, tunnistamiseksi, raportoimiseksi, käsiteltäväksi saattamiseksi, tutkimiseksi, hoitamiseksi ja jatkoseurannaksi sekä tarvittaessa oikeuslaitoksen asiaan puuttumiseksi.

Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT)

Suomi saa EIT:ltä suhteellisen paljon langettavia päätöksiä. Suomi sai vuosien 1994−2008 välillä EIT:ltä 74 langettavaa päätöstä, mikä on enemmän kuin muut Pohjoismaat olivat saaneet samana aikana yhteensä. Suomi saa EIT:ltä tuomioita etenkin Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan (Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin), 8 artiklan (Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta) ja 10 artiklan (Sananvapaus) rikkomisista. Tilanne ei ole myöhemmin muuttunut. Jotkut suomalaiset oikeusoppineet ovat pitäneet Suomen saamia tuomioita kiusallisina mutta aiheellisina.

Kaikista Suomen saamista langetetuista ihmisoikeustuomioista 60% liittyy artikla 6 (oikeus oikeudenmukaiseen oikeuskäsittelyyn) ja toiseksi eniten 15% liittyen artikla 8 (oikeus perhe-elämän kunnioitukseen).

8 artikla

Oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämän kunnioitusta

  1. Jokaisella on oikeus nauttia yksityis- ja perhe-elämäänsä,

kotiinsa ja kirjeenvaihtoonsa kohdistuvaa kunnioitusta.

  1. Viranomaiset eivät saa puuttua tämän oikeuden käyttämiseen,

paitsi silloin kun laki sen sallii ja se on demokraattisessa

yhteiskunnassa välttämätöntä kansallisen ja yleisen turvallisuuden

tai maan taloudellisen hyvinvoinnin vuoksi, tai epäjärjestyksen ja

rikollisuuden estämiseksi, terveyden tai moraalin suojaamiseksi,

tai muiden henkilöiden oikeuksien ja vapauksien turvaamiseksi.

 

Lähteet:

Lapsenhuolto- ja tapaamisoikeus laki

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1983/19830361

Lastensuojelulaki

https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417

YK Lapsen oikeuksiensopimus

https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/sopimus-kokonaisuudessaan/

Euroopan ihmisoikeussopimus

https://www.echr.coe.int/documents/convention_fin.pdf

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen langettavat tuomiot Suomelle

https://www.echr.coe.int/Documents/Facts_Figures_Finland_ENG.pdf

 

 

2 Comments

  1. Pasi Korvonen

    Tyttäreni oli n. 2.5 vuotias, kun soitti minulle Äidinsä luota, että ei halua minua lääkäriin. Tästä lähtien vieraannuttamista kestänyt 12.5 vuotta ja vihdoin viimein osa ihmisistä alkaa ymmärtämään, että asioilla on useampia puolia.

    • Petri Kolmonen

      Surullista kuultavaa. Tietoisuus vieraannuttamisesta lisääntyy koko ajan. Jopa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson myöntää ilmiön todelliseksi. Tulemme myös jatkossa vaatimaan, että vieraannuttamiseen on puututtava sen vaatimalla vakavuudelle. Mielellään niin, että vakava henkinen väkivalta kirjattaisiin rikoslakiin. Paljon voimia sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *