Oikeusministeriö esittää lapsen huolto- ja tapaamislakiin muutosta, jonka mukaan vanhempien sopimus lapsen vuoroasumisesta kirjattaisiin Väestörekisteriin. Samalla laki on muuttumassa siten, että vanhemmat voisivat sopia tai tuomioistuin päättää, että lapsi asuu vuorotellen molempien vanhempiensa luona.
Nykyisin laissa ei ole lainkaan mainintaa vuoroasumisjärjestelyistä.
Lakiesitys tulee eduskunnan käsittelyyn syksyllä, ja muutoksien on tarkoitus astua voimaan aikaisintaan ensi vuoden huhtikuussa.
Lakiesityksen suunta on oikea, mutta sisältö on pettymys. Koen, että laki on vanhentunut jo voimaan astuessaan.
Suomeen tarvitaan laki, jossa lähtökohtana erotilanteessa pidettäisiin aina vuoroasumista. Nyt se on vain mainittu vaihtoehtona. Vuoroasuminen luo tasa-arvoista vanhemmuutta ja tasapainottaa valtaa vanhempien välillä sekä vähentää huoltajuusriitoja. Belgiassa on tällainen laki, ja siellä on saatu hyviä tuloksia.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan vuoroasuminen on paras vaihtoehto lapselle, koska se aiheuttaa vähiten psykososiaalisia ongelmia.
Lakiesityksen puutteena on myös terminologia. Laissa puhutaan edelleen lähi- ja etävanhemmista sekä tapaamisoikeudesta.
Miksi eron jälkeen pitää epätasa-arvoisesti jakaa vanhemmat kahteen kastiin? Jaottelu ei ole lapsen edun mukaista.
Olisin toivonut lakiin myös vieraannuttamisen selvää sanktiointia. Lakiesityksessä mainitaan lapsen vieraannuttaminen toisesta vanhemmasta yhtenä henkisen väkivallan muotona.
Vieraannuttaminen on iso yhteiskunnallinen asia. Nykyään on hyvin paljon isiä, jotka eivät ole nähneet vuosiin lapsiaan tapaamissopimuksesta huolimatta. Lakiesityksessä mainitaan, että sopimuksiin voidaan asettaa uhkasakko, jos on uhka, että tapaamiset eivät toteudu. Miksei kaikkiin päätöksiin automaattisesti uhkasakkoa?
Tuet kuuluisi jakaa tasan molempien vanhempien kesken. Myöskään elatusmaksuun ei ole enää perusteita vuoroasumisessa.
Petri Kolmonen
Lasten oikeudet ry:n puheenjohtaja
Alkuperäinen kirjoitus Helsingin Uutiset.