Valikko Sulje

Isien syrjimisessä ei ole mitään järkeä (Kaleva 1.10.2020)

Isien syrjiminen ei ole pelkästään perustuslain ja ihmisoikeussopimuksien vastaista vaan yksinkertaisesti järjetöntä. Mikään tutkimus ei osoita, että isän merkitys lapselle olisi vähäinen vaan päinvastoin se on aivan oleellinen.

Tästä osoituksena on vaikkapa Yhdysvalloissa kerättyjä tilastoja lapsista, joilla ei ole isää. Itsemurhan tehneistä nuorista 63 % on isättömiä, kodittomista 90 % on isättömiä, käytöshäiriöisistä lapsista 85 % on isättömiä, raiskaajista 80 % on isättömiä, lukion keskeyttäneistä 71 % on isättömiä, huumeiden käyttäjistä 75 % on isättömiä ja nuorisovankilassa olevista 85 % on isättömiä. (Law Enforcement Today 18.11.2019)

Kasvatustieteen professori Linda Nielsen on koostanut tutkimuksia isättömyyden tai vähäisen isäajan vaikutuksesta tyttöihin. Näistä tutkimuksista selvisi, että tytöillä, jotka eivät ole eläneet isän kanssa varhaisina lapsuusvuosina, on 7-8 kertainen riski tulla raskaaksi teini-ikäisenä. Riski seksin harrastamiseen nuorella iällä on nelinkertainen.

Nielsenin lainaamien tutkimusten mukaan isättömillä tytöillä on myös huonompi itsetunto, huonommat arvosanat koulussa, suurempi riski tippua lukiosta, suurempi riski rikoksiin sekä suurempi riski päihdeongelmiin. Näillä tytöillä on myöskin enemmän psyykkisiä ongelmia ja masentuneisuutta.

Suomessa käräjäoikeus määrää 87 %:ssa ensikäsittelyistä lähivanhemmuuden äidille, ja melko normaali käytäntö on määrätä isälle vain joka toinen viikonloppu.

Oikeuskäsittelyihin on yleisimmin syynä se, että lapsiinsa kiintynyt isä koittaa turvata yhteytensä lapsiin, kun taas äiti vastustaa isän laajaa läsnäoloa. Äideistä yli puolet hakee oikeudelta yksinhuoltajuutta.

OTT Anja Hannuniemi viittasi lakivaliokunnan kuulemisessa amerikkalaiseen tutkimukseen, jonka mukaan 80 % pitkittyneistä huoltajuusriidoista johtuu toisen vanhemman vieraannuttamispyrkimyksistä. Omassa tutkimuksessaan hän havaitsi, että kaikissa pitkittyneissä huoltajuuskiistoissa vieraannuttaminen oli nähtävissä ja näistä 75 %:lla vain toinen vanhemmmista osoitti niitä, kun lopuissa 25 prosentissa myös vastapuoli oli provosoitunut. Jokaisessa tapauksessa riidan aikaansai vain toinen vanhemmista.

Asiasta on puhuttu kymmeniä vuosia ilman todellisia parannuksia isien ja lasten asemaan. Vaadimme päättäjiltä ja viranomaisilta vastausta kysymykseen, miksi järjettömyyden annetaan jatkua.

Petri Kolmonen

Lasten oikeudet ry, pj