Elämme aikaa, kun lasten ja nuorten pahoinvointi Suomessa on kovassa kasvussa. Olen erittäin huolissani lastemme nykytilasta. Lastensuojeluilmoitusten (+42%) sekä huostaanottojen (myös kiireellisten +345%) määrä on rajussa kasvussa sekä lasten ja nuorten fyysinen, että psyykkinen kunto on hälyttävällä tasolla.
Lastensuojelun toimet ovat tällä hetkellä pääsääntöisesti korjaavia, kun pitäisi päästä mitä pikemmiten ennaltaehkäisevään toimintaan. Rahallinen sekä sosiaalinen lasku on mittava, ja tuo raha tulisi olla ennaltaehkäisevissä toimissa. Toimet ovat siis myöhässä nykytilanteessa ja pikaisia toimia tarvitaan.
Olen pyytänyt tilastoa syistä, jotka aiheuttavat ongelmia lapsiperheissä jotta paremmin pystyisimme kohdistamaan toimia, mutta sitä tietoa ei, ikävä kyllä, ole saatavilla.
Onko myöskään lastensuojeluilmoitusten määrä oikea mittari määrittelemään lastensuojelun onnistumista? Mielestäni ei ole, vaan se voi olla jopa indikaatio siitä, että kynnys ilmoituksen tekemiseen on madaltanut, joka taas antaa mahdollisuuden varhaiseen puuttumiseen. Matalan kynnyksen palveluja on lisätty, mutta ei ilmeisesti riittävästi. Avain lastensuojelussa tulisi olla varhainen tunnistaminen, joka ei ole mahdollista ilman laajaa yhteistyötä niiden toimijoiden kanssa jotka ovat lähellä perhettä ja lapsia, kuten sosiaalityö, päiväkodit ja koulut.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen toimintakate vuonna 2017 oli yli 107 miljoonaa, kun taas liikuntapalvelun toimintakate samana vuonna oli 562000 (0.5% Sote-menoista). Tänä vuonna liikunta- sekä järjestö-avustuksia on hieman korotettu, mutta olisiko aiheellista tutkia, voisiko liikuntapalvelujen toimintakatetta vieläkin nostaa. On tutkittua tietoa siitä kuinka urheilu ja liikkuminen lisää sekä fyysistä, että henkistä hyvinvointia. Väitän, että liikuntapalvelujen korotus vähentäisi vähintään samassa suhteessa Sote-menoja. Lasten ja nuorten liikuntaharrastukset eivät tulisi olla rahasta kiinni, vaan kaikille saatavilla vanhempien tulotasosta riippumatta.
Mitkä toimet olisi kaikkein vaikuttavampia? Kaikkihan lähtee asenteista ja siitä ajattelemmeko lapsemme parasta. On tärkeää, että myös vanhemmat kantavat vastuunsa lasten hyvinvoinnista ja vievät heidät harrastuksiin sekä rajoittavat pelaamista sekä digitaalisten laitteiden käyttöä (yleensä 1-2h/ päivä). Valtakunnallinen Liikkuva koulu -projekti hyvä esimerkki siitä, miten pyrimme saamaan kaikki lapset mukaan liikunnallisiin harrastuksiin mukaan. Tärkeintähän on liikkumisen riemu ja innostus. Myöskin paikallisille seuroille tulisi antaa mahdollisuus esittäytyä kouluissa.
Tarvitsemme pikaisia toimia!
Petri Kolmonen
Lasten oikeudet ry:n puheenjohtaja